R.I.P.

Laku (elokuu/2010-14.5.2014)

Laku oli rauhallinen gerbiili. Se piti aina huolta laumatovereistaan. Lakun hoivaamana ei kellään ollut paha olla. Laku oli kiltti gerbiili myös ihmisille, mutta sylissä se ei viihtynyt pitkiä aikoja. Laku oli todellinen jyrsijä. En ole nähnyt minkään muun gerbiilin jyrsivän niin paljon kuin se, vaikka gerbiilit yleensäkin jyrsivät paljon.

Lakun vanhuus oli onnellinen. Se ei sairastellut lainkaan. Vain elämän lopussa se väsyi eikä enää syönyt tai liikkunut ollenkaan. Näin, kuinka se viimeisinä päivinä kärsi. Lakun oli parempi päästä jo pois täältä maailmasta.

 Luna (elokuu/2010-8.2.2014)

   Luna oli ihanan kiltti gerbiili. Se kiipeili aina käsivarsillani, olkapäilläni ja jopa pääni päällä. Luna oli ihmisrakas eikä koskaan purrut ilman syytä. Se saattoi hyvin kiipeillä jonkun vieraankin ihmisen käsivarsilla. Vaikka vanhuus jo väsytti Lunaa, se jaksoi silti aina tulla kiipeilemään ja touhuta kaikkea Lakun kanssa.

Joulukuussa 2013 aloin huomata Lunan kunnon heikentymistä. Se kyllä jaksoi edelleen touhuta, mutta saattoi jaloitellessaan vapaana huoneessa pysähtyä jopa kymmeneksi minuutiksi paikalleen. Ihmettelin sitä, sillä ennen se ei ollut pysähtynyt paria sekuntia pidemmäksi aikaa. Ajattelin kuitenkin tämän olevan vanhuudesta johtuvaa muutosta.

Tammikuun 2014 alussa Luna piteli toista takajalkaansa ylhäällä kävellessään ja liikkuminen oli sille tuskallista. Veimme Lunan eläinlääkäriin, mutta silloin jalka oli jo parantunut ja Luna pystyi kävelemään kunnolla. Eläinlääkäri totesi kaiken olevan kunnossa.

Helmikuun alussa Lunan kunto heikentyi selvästi. Se oli ihan veltto, sen turkki oli pörhöllään, silmät muurautuivat umpeen eikä Luna enää juurikaan liikkunut. Saimme varattua eläinlääkäriajan, mutta liian myöhään, sillä seuraavana yönä Luna nukkui pois.

Ihania hetkiä Lunan kanssa lämmöllä kaivaten,

 Laku ja muu perhe.