Lunan ja Lakun muistoteksti

Lunan ja Lakun syntymästä on kulunut suunnilleen neljä vuotta. Tarkkaa syntymäaikaa en tiedä, sillä ostin ne eläinkaupasta eikä siellä ollut tietoa syntymäajasta. Päätin käyttää postauksessa paljon kuvia, sillä ne kertovat enemmän kuin sanat.

Luna oli nuorena todella arka. Se ei viihtynyt yhtään sylissä. Lunalla oli jopa sellainen vaihe, että se puri koko ajan ollessaan sylissä. Onneksi Lunakin lopulta tottui ihmisiin. Vanhana Luna halusikin jatkuvasti kiivetä syliin. Lunasta tuli oikea syligerbiili.

Laku oli nuorena vähän samanlainen kuin Taika nykyisin. Laku viihtyi omissa oloissaan, mutta se ei pelännyt ihmisiä. Vanhanakaan Laku ei mielellään kiivennyt syliin, se piti aina nostaa. Sinä lyhyenä aikana, jonka Laku joutui viettämään yksin se kuitenkin kiipesi syliin vapaaehtoisesti. Laku kaipasi seuraani, kun sen gerbiiliystävä oli kuollut.

Luna ja Laku olivat ensimmäiset lemmikkini. Vaikken osannutkaan hoitaa niitä täydellisesti, koimme monia hyviä ja huonojakin hetkiä yhdessä. Rakastan Lunaa ja Lakua aina ja ikuisesti. Ne olivat myös sopuisia gerbiileitä, vakavia tappeluita ei ollut lainkaan.

Luna jaloittelemassa syksyllä 2010. Silloin Luna oli vielä arka, nuori gerbiili eikä juurikaan sylissä viihtynyt.

Nuori Luna lepäilemässä pesässä.

Laku mielipuuhansa, jyrsimisen parissa.

Laku

Luna

Pikku söpöliinit kotonaan.

Laku työn touhussa :)

Luna ja kukat.  Kuvan tarkennus vähän pielessä :)

Laku -taas kerran jyrsimässä!

Lunakin nauttii pahvin tuhoamisesta :)

Yhteistyöllä tämä sujuu nopeasti!

Lunsku

Lakeli viime vuonna

Laku terraarion katolla.

Ja taas jyrsimässä!

Luna nauttii olostaan :)

Jouluinen Luna :)

Laku tuumailemassa.

Lunan ja Lakun herkkä hetki

Luna kiipeilemässä

Luna vanhana

Laku

Vanhuus alkoi jo painaa Lunaa ja lepotaukoja oli enemmän kuin ennen.

Tämä on yksi viimeisimmistä kuvista Lunasta. Turkki pörhöttää ja Luna näyttää väsyneeltä ja sairaalta.

Lakun vanhuus oli onnellisempi kuin Lunan, sillä se ei sairastellut, vaan nukkui pois ilman tuskaa.

Lunan ja Lakun lepopaikka puutarhassamme.

                                       Kiitos Luna ja Laku kaikista yhteisistä hetkistämme!

Taikulin ja Toffon kuvapostaus :)

Viime viikolla gerbut olivat neljä kertaa jaloittelemassa. Tässä on kuvia yhdestä kerrasta. Muina kertoina olen pitänyt gerbiileitä eri paikassa, yritän ensi kerralla ottaa kuvia siitä.

Nykyisin Taika uskaltautuu vielä aiempaa useammin kiipeilemään käsivarsillani. Toffeekin kyllä uskaltaa tulla vähitellen varovasti luokseni nuuskimaan.

"Poistun täältä valppain mielin, jos vaikka vaara uhkaa!"

"Uskaltaisinko mennä nuuhkimaan tuon kummallisen laitteen omistajaa?"

"Minne menisin seuraavaksi?!"

"Ihanan mukavan näköinen viltti!"

"Poseeraus kameralle!"

"Pitääkö sen nyt tännekin tunkea kuvaamaan?!?!"

                                     

"Anna mun jo olla rauhassa!"

Pahoittelut kuvien heikoista laaduista! 

Tulevista postauksista sen verran, että elokuun lopulla aion ainakin julkaista jonkinlaisen postauksen Lunan ja Lakun muistoksi, sillä silloin ne täyttäisivät neljä vuotta, jos vielä eläisivät.

Gerbiileiden hyviä ja huonoja puolia :)

Tässä postauksessa ajattelin kertoa gerbiileiden hyvistä ja huonoista puolista ja miksi valitsin ensimmäisiksi lemmikeikseni juuri gerbiilit :).

 Hyviä puolia:

+ Unirytmi: gerbiilit valvovat ja nukkuvat ympäri vuorokauden noin kahden- neljän tunnin jaksoissa. Näin ollen ne ovat hereillä myös päivisin toisin kuin monet muut jyrsijät.

+ Helppohoitoisia eläimiä: gerbiilit tarvitsevat päivittäin ruokaa, vettä, jyrsittävää ja hiekkakylvyn, useampia kertoja viikossa jaloittelua ja tuoreruokaa.

+ Eivät haise pahalle: tämän ansiosta gerbiileiden purut täytyy vaihtaa vain kahden-neljän viikon välein riippuen terraarion koosta.

+ Söpöjä: gerbiilit ovat viehättävän näköisiä, ehkä osin tämän takia vanhemmat voivat suostua helpommin gerbiilin kuin rotan ostoon (mielestäni rottien ulkonäössä ei ole mitään vikaa, mutta äitini ei ainakaan olisi suostunut rotan hankintaan).

+ Vilkkaita: gerbiileiden puuhia on aina hauska seurata.

+ Yleensä melko terveitä eläimiä, tosin vanhana saattaa olla enemmän sairastelua.

Huonoja puolia:

- Gerbiilit eivät ole mitään sylilemmikeitä. Jotkut gerbiilit saattavat viihtyä varsinkin vanhoina sylissä, mutta etenkin nuoret gerbiilit touhuavat usein mieluummin omiaan.

- Gerbiilit saattavat joskus pitää aikamoista meteliä (niin kuin varmasti muutkin eläimet), joten makuuhuoneessa gerbiileitä ei kannata pitää.

- Gerbiileiden purut saattavat aiheuttaa allergiaa joillekin ihmisille tai gerbiileille itselleen. Meidän Lakulla oli ongelmia joidenkin tiettyjen purujen kanssa, sillä ne aiheuttivat Lakulle silmätulehdusta.

Lopuksi kerron vielä, miksi itse valitsin lemmikikseni juuri gerbiilit :).

Kysyin yhtenä päivänä äidiltäni, miksi meillä ei ole lemmikeitä. Hän vastasi, että suostuisi kyllä lemmikinhankintaan mikäli etsisin itse tietoa ja olisin valmis hoitamaan lemmikeitä koko niiden eliniän.

Innostuin tietysti ja aloin heti etsiä tietoa helppohoitoisista lemmikeistä. Asuimme tuolloin kerrostalossa, joten ehtona oli myös, että lemmikit mahtuisivat sinne. Halusin, että lemmikit ovat pieniä, hereillä päivisin, ne ovat vilkkaita ja melko lyhytikäisiä. (Nykyään en ymmärrä, miksi halusin lyhytikäisiä lemmikeitä, sillä mielestäni Luna ja Laku olisivat saaneet elää vielä kauan).

Joka tapauksessa päädyin siis gerbiileihin ja etsin lähes päivittäin netistä ja kirjoista tietoa niiden hoidosta, ruokinnasta, hinnasta, sopivasta asumuksesta, eliniästä jne. Yhdellä ystävälläni oli gerbiileitä, joten pääsin tutustumaan gerbiileiden hoitoon jo etukäteen.

Olin tietysti aivan innostunut, kun pääsin valitsemaan gerbiileitäni eläinkaupasta. Olin päättänyt ostaa    urosgerbiileitä, mutta kaupassa oli vain naaraita, joten päädyin niihin.

Toffo

Taikuli